Kohti onnea

Kun lähtee tavoittelemaan päämäärää, täytyy päämäärään olla selvä ja kirkkaasti mielessä.  Me ihmiset tavoittelemme tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, jotain sellaista olotilaa, jossa asiat olisivat hyvin ja mieli olisi tyyni ja iloinen. Kukaan ei halua kärsimystä tai olla onneton.

Kuinka onnen ja tyytyväisyyden voi löytää? Miten sen voi saavuttaa? Jotta sen voisi saavuttaa, jotta päämäärään voisi päästä täytyy kysyä mitä onnellisuus on.

Minusta onnellisuus on sisäsyntyistä tyytyväisyyttä, jota voi kokea ulkoisista olosuhteista huolimatta. Se on mielentasapainoa, sitä, että kaikki on hyvin tässä ja nyt, ihan sellaisenaan kuin asiat ovat.

Parempi elämä myötätunnolla

Jos minulta kysyy yhtä ainoaa konstia oman hyvinvoinnin kohentamiseen, niin vastaisin, että se on myötätunto.

Myötätuntoinen voi olla itseä ja muita kohtaan. Ensimmäiseksi kannattaa kohdistaa huomio itseen. Mitä lempeämpi on itseään kohtaan, sitä lempeämpi huomaa olevansa myös muille.


Tämä on ensimmäinen vlogini, jonka äänitin, joten esittäydyn tässä samalla:

Kohti pelkoja

Elämä on tasapainottelua toiveiden ja pelkojen välillä. Se on kuin nuoralla tanssia.

Kun elämässä tulee eteen päätös, kysyn itseltäni, kumpi hyödyttää enemmän muita. Sitten kysyn kumpi pelottaa minua enemmän. Valitsen sen, joka auttaa enemmän muita. Useimmiten juuri se vaihtoehto myös kauhistuttaa minua enemmän.

Haastamalla itsensä, ylittämällä kynnyksiä, jotka ensi alkuun näyttävät jättiläisen korkuisilta, joutuu kauas mukavuusalueelta. Vähintäänkin se kasvattaa henkistä kanttia, jos ei muuten niin nielemällä tappion. Useimmiten se kuitenkin palkitsee. Yleensä kynnys onkin kuviteltua matalampi. Pelko loi sille vain dramaattisen varjon.

Kierrätän koska välitän

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia.
-Elina Karjalainen (Uppo-Nallen runo)

Tämä oli pieni ulkoilmakahvila lähellä retriittipaikkaani.

Eräällä retriitillä Himalajan vuorilla mietiskellessäni oivalsin, kuinka kaikki se mitä käytän, aiheuttaa välillisesti vahinkoa muille. Kulutan maapallon yhteisiä luonnonvaroja, joista ei tahdo riittää meille kaikille. Ei ainakaan, jos yhä suurempi ja suurempi määrä ihmisiä omaksuu länsimaiset kulutustottumukset. Tajusin, että teen palveluksen koko maapallolle sillä mitä vähemmän kulutan. Kun jättää ostamatta jotakin tarpeetonta itseasiassa harjoittaakin antelijaisuutta, silloin antaa jälkipolville hitusen enemmän luonnonvaroja ja puhtaamman maapallon.

Kohti tyytyväisyyttä

Mitä on tyytyväisyys? Entä miten voi saavuttaa tai tulla tyytyväiseksi? Voiko tyytyväisyyttä opetella? Vai onko se ihmisen luontainen ominaisuus jota ihmisestä löytyy tai ei löydy?

Entäpä jos kääntää asian toisinpäin? Jos esimerkiksi eteisessä on parikymmentä paria kenkiä, saattaa silti länsimaalainen nainen tuumia, että tietyn malliset ja väriset kengät puuttuvat ja sellaiset pitää ostaa. Kehittyvän maan köyhistä oloista tulevalle tällainen tarve kuulostaa varmaankin uskomattomalta. Slummissa asuvalle uudet parin euron muoviset varvassandaalit ovat olleet suuri ja iloinen asia.

Tyytyväisyys on sidoksissa ympäristöön ja sitä mihin omaa tarvettaan vertaa. Ennen kaikkea se on kuitenkin sidoksissa omaan mieleemme. Omaa tyytyväisyyttään voi kehittää. Aivan helppoa ja itsestään se ei ehkä tapahdu. Vaan sitkeästi kiinnittää huomiota yhä uudelleen ja uudelleen siihen mikä on hyvin ja mistä voi olla kiitollinen, saattaa ajan kuluessa huomata yhä enemmän ja enemmän asioita, jotka ovat hyvin. Näin tyytyväisyys kasvaa pienistä puroista, eikä virran kasvulle ole loppua.

Haluatko olla rikas

Ajatellaanpa tilannetta, jossa ryöstäjä on niin lähellä, että hän ehtii käydä ryöstöretkillä monta kertaa päivässä. Aika kelju tilanne, vai mitä? Olisi varmasti aika ottaa asia puheeksi.

Tyytymättömyys on tuo ryöväri, joka asuu omassa mielessä. Se ehtii käydä ryöstämässä ilon arjesta, ihan niistä pienistäkin asioista, joista voisi olla kiitollinen. Tyytyväisyys tuo rikkautta, iloa siitä mitä nyt jo on.